Kaamoksen kasvatti

sen talven aikana opin tarttumaan aikaan hitaana raskaana massana
ja silti valittamaan kuinka se kuluu niin nopeasti

sen talven aikana opin juomaan kahvia sängyssä
syömään kiellettyä maapähkinävoita ja taateleita
tietämään mikä on tahini
lukemaan erilaisia kyyneleitä
tein niistä kirjan tyynyni alle

sen talven aikana opin kaiken ahdistuksesta
kylmästä ja raskaasta ja puuduttavasta ja pistelevästä
pelosta
jonka pimeä tuo valoon
hiipi sanojeni taakse
ja niiden joita en sano

sen talven aikana minä opin riippuvuuksista
käytännön tasolla
ihan itsenäisesti

en ikävöi sitä talvea
vaikka muistan sen aina

pian on toukokuu
on asfaltti
jännitetään tuleeko takatalvi
minut talvi on juuri jättänyt
pakkasi raskaat mustat kitisevät laukkunsa
”ei tästä tule enää mitään”
olin oven paukahdus ja näin kun se luikerteli rappukäytävästä ensimmäiseen bussiin
sain vihdoin hengittää
ja kaikki ne hölmöt aforismit elämän pienistä iloista
ovatkin hölmöydessään ehkä juuri aidoimpia
katupöly hukkuu kutistuvaan kaupunkiin
auringossa se vielä hehkuu
on levollinen, lähes tukahduttava
rauha
tämän vuoden minä selviän
tämän
elämän.

käytännössä en oo ollu työtön ees pariin kuukauteen enkä kyllä paskakaan. mitä nyt vähän kakkiainen aina välillä (ups). mut eiks me kaikki välillä. örp.

en tykkää tästä tulevaisuuden Suomesta jossa kestävyysvaje paikataan hyvinvointivaltion huono-osaisten selkänahasta repimällä samalla kun katupartiot uhkailee niitä jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan väkivallan ja kuoleman uhalla vain kohdatakseen samankaltaista uhkaa näiden ”naisia ja lapsia” puolustavien isänmaan urhojen taholta.

ei ole hyvä tämä kehitys

*oli helmikuu (hyvää maaliskuuta muuten!)

anteeks että tää rustaus on aavistuksen juosten kustu mut halusin ruuttaa tän ulos nyt kun tapahtuma on vielä semiajankohtainen etten jää itkemään väriavaruusmahdollisuuksia ja kahliudu artistiseen limboon :)

skanneria en omista ja tämäkin on puhelimen (8 megapikselin!!!!11) kännykällä tänne pieraistu joten laatu on mitä on, toivottavasti saatte selvää. jos joku ystävällinen sielu haluaisi minulle valaista kuinka photoshop olisi kaveri suttuisten lyijykynäviivojen selventämisessä & taustan vaalennuksessa olisin kiitollinen ja piirtäisin sulle kukan jee :—————–)

elämä on just nyt tätä

kissankarvoja puserossa

kasvin kellastunut lehti

ohuita siveltimenvetoja

paperiin, josta tulee jotain kaunista

tarviiko sitä sen enempää?

___

Tämä hetki, tämä onni