Kaamoksen kasvatti

sen talven aikana opin tarttumaan aikaan hitaana raskaana massana
ja silti valittamaan kuinka se kuluu niin nopeasti

sen talven aikana opin juomaan kahvia sängyssä
syömään kiellettyä maapähkinävoita ja taateleita
tietämään mikä on tahini
lukemaan erilaisia kyyneleitä
tein niistä kirjan tyynyni alle

sen talven aikana opin kaiken ahdistuksesta
kylmästä ja raskaasta ja puuduttavasta ja pistelevästä
pelosta
jonka pimeä tuo valoon
hiipi sanojeni taakse
ja niiden joita en sano

sen talven aikana minä opin riippuvuuksista
käytännön tasolla
ihan itsenäisesti

en ikävöi sitä talvea
vaikka muistan sen aina

pian on toukokuu
on asfaltti
jännitetään tuleeko takatalvi
minut talvi on juuri jättänyt
pakkasi raskaat mustat kitisevät laukkunsa
”ei tästä tule enää mitään”
olin oven paukahdus ja näin kun se luikerteli rappukäytävästä ensimmäiseen bussiin
sain vihdoin hengittää
ja kaikki ne hölmöt aforismit elämän pienistä iloista
ovatkin hölmöydessään ehkä juuri aidoimpia
katupöly hukkuu kutistuvaan kaupunkiin
auringossa se vielä hehkuu
on levollinen, lähes tukahduttava
rauha
tämän vuoden minä selviän
tämän
elämän.

käytännössä en oo ollu työtön ees pariin kuukauteen enkä kyllä paskakaan. mitä nyt vähän kakkiainen aina välillä (ups). mut eiks me kaikki välillä. örp.

en tykkää tästä tulevaisuuden Suomesta jossa kestävyysvaje paikataan hyvinvointivaltion huono-osaisten selkänahasta repimällä samalla kun katupartiot uhkailee niitä jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan väkivallan ja kuoleman uhalla vain kohdatakseen samankaltaista uhkaa näiden ”naisia ja lapsia” puolustavien isänmaan urhojen taholta.

ei ole hyvä tämä kehitys

nyt tässä on vaan se ikuinen noidankehä että kerma loppuu aina ennen mämmiä tai vice versa ja tuun varmaan syömään tätä ens syksynäki not that I’d mind koska tätä saa ympäri vuoden pakasteesta ja prismassa oli vasta tarjous euro/ropponen joten mulle kuuluu kai ihan hyvää