Archive for the ‘Havaintoja elämästä’ Category

Foucault auta, pidä kurissa

keskiviikko, toukokuu 17th, 2017

 

asdsdd

binaryfucker

brainzzzz

fukoo

mitvit

perkeleeeee

yritän

 

pieniä frustraatioita vanhempia kohtaan? kellä, minullako?

äääh ärsyttää kuinka nuo tekstit (joista oon muutenki käyny pientä eksistentiaalista kriisiä koska inhoan mun käsialaa mutta toisaalta myös tietokonefontti on rasittavaa tehä ja näyttää niin kliiniseltä…) on niin kärpäsenkakan kokosia, toivottavasti saatte selvää. ehkä vielä joskus opin kirjottamaan isommin ja saamaan elämäni suhteellisen stabiiliksi elää. vielä joskus.

 

Valonhippuja

perjantai, maaliskuu 3rd, 2017

 

valoa

 

vaikka angstaan aika paljon niin oon sitäki useammin vain kiitollinen kaikista hienoista tyypeistä mun elämässä ♥

 

Ystävänpäivän ajatuksia

lauantai, helmikuu 11th, 2017

 

kadonneetkolmesanaa

 

Olen jo pitkään halunnut tehdä merkinnän rakkaudesta. Siitä mitä se monelle on, siitä mitä se on toisille ollut. Siitä mitä se ei joillekin ole.

Rakkaus kuvataan usein pehmeänä turvasatamana, jonne omat tunteet voi pehmeästi kuljettaa. Mutta jos tuo satama on tuhottu tai sitä ei koskaan ollutkaan, muuttuu se nopeasti vaaralliseksi ja kivikkoiseksi karikoksi. Moni vene, jonka piti kestää väkevimmätkin tuulet ja kolhut, onkin uponnut sen rosoisiin kallioihin ja hajonnut pirstaileiksi sen mustaan syvyyteen. Sen jälkeen yksikään alus ei ole tarpeeksi tukeva lipuakseen matkaan. Eikä kukaan tahdo olla se epäonninen kapteeni, joka johdattaisi toisen aluksen sille tyvenelle, jonka on omin silmin nähnyt yltyvän kaiken nielaisevaksi myrskyksi.

On helppo verhoutua kyynisyyden kaapuun ja kääntää selkänsä kaikille niille, jotka tuota satamaa vielä etsivät. Koska jokainen vesille nouseva on tietämättään matkalla kohti tuhoaan. Koska jokainen aalto muistuttaa siitä kaaoksesta, josta itse on vaivoin selvinnyt. Koska jokainen perille asti päässyt purjehti kauemmas kuin minä.

Haluaisin löytää jotain, jonka loppua ei tarvitsisi odottaa.
Haluaisin oppia, miten luottaa enemmän kuin pelätä.
Haluaisin tietää, onko minussa vielä jotain, joka ei pelkää tulevansa rikotuksi. Joka uskaltaisi vielä astua veneeseen.

 

Synttärit + joulukalenterijuttuja

keskiviikko, marraskuu 30th, 2016

 

nuuuzzzzlock

synttriojuttuja

heiheiheinakuu

 

Hitaasti

keskiviikko, marraskuu 16th, 2016

 

parantuminen

 

self care is taking time for yourself to heal the scars you weren’t asking for

 

Välillä vaan

sunnuntai, lokakuu 30th, 2016

 

poikani-puolesta-kyselen

 

Nyt on hyvä

tiistai, lokakuu 11th, 2016

 

 syksysaapuutaassshh

mummoperusteluita

tamahyva

pierensinistaaa

 

Ajatuksen tasolla oon miettiny tätä aika kauan, mutta nyt se on ihan paperilla.
Se vaikuttaa pieneltä muutokselta noinniinku teknisesti. Naps vaan maistraattiin hakemusta. Vaihtaahan monet ihmiset avioituessaankin sukunimen. Se on ok.

Mutta oli tää kuitenki yllättävän iso juttu. Nimeen totutaan ja kasvetaan kiinni. Sen muutos murtaa itsestäänselvät kuviot ja pakottaa ajattelemaan uudestaan. Se herättää kysymyksiä sekä itsessä että ympäristössä. Missä menee muistamattomuuden ja yrityksen puutteen raja? Mikä vika vanhassa? Katoavatko muistot minusta, kun niitä ei voi enää lokeroida unohdetun sanan taakse? Entä minä?

No en tietenkään. On silti erikoista, kuinka pyhäksi ja muuttumattomaksi vanhempien antama nimi koetaan. Se on teko, johon nimen saaja ei voi vaikuttaa. Kuten moni muukin syntyessä päätetty asia, on pitkälti säkästä kiinni kokeeko yksilö nimensä omakseen vai ei.

Ei siis pitäisi ihmetellä jos haluaa muuttaa itsestään jotain mihin ei lapsena voinut vaikuttaa.

Tajusin että nimi on ensisijaisesti muille ihmisille suunnattu konstruktio. Pari kertaa kysyttiin, onko identiteettikriisi. Öö ei, mutta vähän hämmästyttääkummastuttaa kun se tuntuu niin paljon sitä muille olevan. Mulle tää on just hyvä kiitos vain.

*

Kiitos kaikille jotka on tukeneet tässä. Vaikka satunnaisia soraääniä onkin kuulunut, on ollut ihanaa huomata miten ilahtuneet ja posiitiviset kommentit ovat ne hiljentäneet. Just nyt tuntuu että joku mun sisällä aina helähtää silleen pehmeästi,  kun joku kutsuu mua tai läsnäololistaan on korjattu uusi nimi. Herää melkein kysymys, miksen tehny tätä aiemmin. Nyt on oikein hyvä.

 

Mitäs mitäs

torstai, syyskuu 15th, 2016

 

erererewrr

 

melkein kuukausi Oulua takana ja olo on oikein rattoisa :)

ja mun elämänlaatu on parantunut noin satakertaisesti kun tajusin että maidosta (myös kasvimaito käy mainiosti, allekirjoittanut testannut soijamaidolla), maissitärkkelyksestä ja vaniljasokerista saa hellalla kiehauttaessa tätä maailman helpointa ja elämän pelastavaa vanukasta. 1000% suosittelen.

 

Valo kaasumeren hämärässä

keskiviikko, elokuu 24th, 2016

 

nnnnhvitunoviNÄINPÄNÄinjuuuhelikkäskivaakirjastoss

 

no kyl se vähän haittaa :|

 

Maakuntamatkailua ja mustetta

sunnuntai, elokuu 14th, 2016

 

novviddumageeoijannasenimnjjjjjjjjh-lambastachkaarvettatsukutsukutsuku