Archive for the ‘Havaintoja elämästä’ Category

November blues

tiistai, marraskuu 28th, 2023

 

123

Tuulimyllyjä vastaan

lauantai, joulukuu 18th, 2021

 

1234 ly

Hourly comic day 6.2.

tiistai, helmikuu 23rd, 2021

 

12 ioikee

2fdf

5suss

87

Nimetön-811

1213

1415

16uhdssd17

1920

2122

34

 

vikja

 

Ensimmäinen hourly comic minkä sain valmiiksi ja julkaistua jee!
 

Saako ihminen ees olla näin onnellinen

perjantai, tammikuu 29th, 2021

 

kaikkki 750 x

 

teen nykyään sarjiksia lähinnä englanniksi instan puolelle, @hyljeart löytyy! koitan päivitellä noin kerran viikkoon (∩ ͡°‿ ͡°)⊃━☆゚.*

 

Narratiivi

torstai, maaliskuu 26th, 2020

 

111122223

 

 

Elämme vaikeita aikoja, ystävät hyvät. Pidetään toisistamme huolta!

 

Darf ich das behalten

maanantai, joulukuu 30th, 2019

 

eka3246dsdsdsdvika

 

 

 

 

Kauan eläköön Apatia

lauantai, helmikuu 16th, 2019

yhyybyyhkröntshouzutvika

Foucault auta, pidä kurissa

keskiviikko, toukokuu 17th, 2017

 

asdsdd

binaryfucker

brainzzzz

fukoo

mitvit

perkeleeeee

yritän

 

pieniä frustraatioita vanhempia kohtaan? kellä, minullako?

äääh ärsyttää kuinka nuo tekstit (joista oon muutenki käyny pientä eksistentiaalista kriisiä koska inhoan mun käsialaa mutta toisaalta myös tietokonefontti on rasittavaa tehä ja näyttää niin kliiniseltä…) on niin kärpäsenkakan kokosia, toivottavasti saatte selvää. ehkä vielä joskus opin kirjottamaan isommin ja saamaan elämäni suhteellisen stabiiliksi elää. vielä joskus.

 

Valonhippuja

perjantai, maaliskuu 3rd, 2017

 

valoa

 

vaikka angstaan aika paljon niin oon sitäki useammin vain kiitollinen kaikista hienoista tyypeistä mun elämässä ♥

 

Ystävänpäivän ajatuksia

lauantai, helmikuu 11th, 2017

 

kadonneetkolmesanaa

 

Olen jo pitkään halunnut tehdä merkinnän rakkaudesta. Siitä mitä se monelle on, siitä mitä se on toisille ollut. Siitä mitä se ei joillekin ole.

Rakkaus kuvataan usein pehmeänä turvasatamana, jonne omat tunteet voi pehmeästi kuljettaa. Mutta jos tuo satama on tuhottu tai sitä ei koskaan ollutkaan, muuttuu se nopeasti vaaralliseksi ja kivikkoiseksi karikoksi. Moni vene, jonka piti kestää väkevimmätkin tuulet ja kolhut, onkin uponnut sen rosoisiin kallioihin ja hajonnut pirstaileiksi sen mustaan syvyyteen. Sen jälkeen yksikään alus ei ole tarpeeksi tukeva lipuakseen matkaan. Eikä kukaan tahdo olla se epäonninen kapteeni, joka johdattaisi toisen aluksen sille tyvenelle, jonka on omin silmin nähnyt yltyvän kaiken nielaisevaksi myrskyksi.

On helppo verhoutua kyynisyyden kaapuun ja kääntää selkänsä kaikille niille, jotka tuota satamaa vielä etsivät. Koska jokainen vesille nouseva on tietämättään matkalla kohti tuhoaan. Koska jokainen aalto muistuttaa siitä kaaoksesta, josta itse on vaivoin selvinnyt. Koska jokainen perille asti päässyt purjehti kauemmas kuin minä.

Haluaisin löytää jotain, jonka loppua ei tarvitsisi odottaa.
Haluaisin oppia, miten luottaa enemmän kuin pelätä.
Haluaisin tietää, onko minussa vielä jotain, joka ei pelkää tulevansa rikotuksi. Joka uskaltaisi vielä astua veneeseen.