Archive for the ‘Maailmantuska’ Category

All by mysealf

torstai, heinäkuu 6th, 2017

 

hylyketä

 

vautsivau! jumpe! kikkeliskuu! melkein kokonaan englanninkielinen postaus! onpas kansainvälinen olo!

oon varmaan kolme kertaa piirtäny sarjismuotoisia kuulumisia kesän ajalta ja oon halunnu piirtää muutenki hirveästi mutta en ees uskalla aatella kynän nostamista kun inho omista raapustuksista pukkaa jo päälle. äh.

tekstimuodossa nyt kuitenkin koska oon tylsä ja väsynyt ja valmis pakenemaan Alpeille viljelemään mandariineja: oon nauranut paljon ja innostunut hirveesti paitojen printtaamisesta ja juossut koirien mukana ja paijannut niitä niin että karvat pölisee mun uudelle paidalle jossa lukee ihan paikkaansapitävästi ”I only date feminists” mutta jota on silti jostain selittämättömästä syystä kuumottavaa pitää yllä junassa kun konduktööri tulee kysymään lippua ja keski-ikäiset miehet kulkee käytävällä ohi. enkä tiedä onko kovin femismin arvojen mukaista ostaa parin euron halpispaita vaateliikkeestä, joka käyttää usein naispuolisiin työntekijöihin kohdistuvaa riistotyövoimaa, sitä samaa jonka käskemänä joku onneton on loihtinut minun ylleni paidan jolla levittää tätä feminismin ilosanomaa. kotoa lähdettyäni minulla oli mukana kiva paita jota en tiedä pystynkö pitämään päällä, lukemattomia kirjoja ja kymmenen vuotta liian myöhään lausuttuja anteeksipyyntöjä.

oon käyny uimassa, koittanut pitää pään pinnalla enkä oo vielä hukkunut. kirjaimellisesti ja symbolisesti, koska siltä tää eläminen turhan usein tuntuu. hengitän yhä, en ole vielä hukkunut.

 

Miltä aamu teillä näyttää?

keskiviikko, toukokuu 24th, 2017

 

paskaa-huomenta

 

Roskia tuuleen

torstai, maaliskuu 2nd, 2017

 

ynf

 

Ystävänpäivän ajatuksia

lauantai, helmikuu 11th, 2017

 

kadonneetkolmesanaa

 

Olen jo pitkään halunnut tehdä merkinnän rakkaudesta. Siitä mitä se monelle on, siitä mitä se on toisille ollut. Siitä mitä se ei joillekin ole.

Rakkaus kuvataan usein pehmeänä turvasatamana, jonne omat tunteet voi pehmeästi kuljettaa. Mutta jos tuo satama on tuhottu tai sitä ei koskaan ollutkaan, muuttuu se nopeasti vaaralliseksi ja kivikkoiseksi karikoksi. Moni vene, jonka piti kestää väkevimmätkin tuulet ja kolhut, onkin uponnut sen rosoisiin kallioihin ja hajonnut pirstaileiksi sen mustaan syvyyteen. Sen jälkeen yksikään alus ei ole tarpeeksi tukeva lipuakseen matkaan. Eikä kukaan tahdo olla se epäonninen kapteeni, joka johdattaisi toisen aluksen sille tyvenelle, jonka on omin silmin nähnyt yltyvän kaiken nielaisevaksi myrskyksi.

On helppo verhoutua kyynisyyden kaapuun ja kääntää selkänsä kaikille niille, jotka tuota satamaa vielä etsivät. Koska jokainen vesille nouseva on tietämättään matkalla kohti tuhoaan. Koska jokainen aalto muistuttaa siitä kaaoksesta, josta itse on vaivoin selvinnyt. Koska jokainen perille asti päässyt purjehti kauemmas kuin minä.

Haluaisin löytää jotain, jonka loppua ei tarvitsisi odottaa.
Haluaisin oppia, miten luottaa enemmän kuin pelätä.
Haluaisin tietää, onko minussa vielä jotain, joka ei pelkää tulevansa rikotuksi. Joka uskaltaisi vielä astua veneeseen.

 

Hitaasti

keskiviikko, marraskuu 16th, 2016

 

parantuminen

 

self care is taking time for yourself to heal the scars you weren’t asking for

 

Välillä vaan

sunnuntai, lokakuu 30th, 2016

 

poikani-puolesta-kyselen

 

Valo kaasumeren hämärässä

keskiviikko, elokuu 24th, 2016

 

nnnnhvitunoviNÄINPÄNÄinjuuuhelikkäskivaakirjastoss

 

no kyl se vähän haittaa :|

 

Kesästä

perjantai, heinäkuu 15th, 2016

 

pieni-hautamenneitäävidunjalat

 

Jotenkin tuntuu, että sekä kaikki kivoimmat että kauheimmat asiat tapahtuu aina kesäisin.

Usein kuitenkin saan ihan itse itseni pettymään, kun odotukset ja suunnitelmat kipuaa ihan uusiin sfääreihin lumien sulaessa ja sit tuun usein rytinällä alas niistä haaveiden pilvilinnoista.

Pessimisti ei pety jne., mutta ois kiva yks vuodenaika pyhittää ihan puhtaalle, luonnonlapsimaiselle optimismille ja kietoa kukkaseppeleitä keskiyön auringossa, niin ettei tarvis koko ajan odottaa ja ahdistua milloin se aurinko taas painuu mailleen.

Oon kai liian vaativa kesäihminen. Tai liian intohimoinen sen suhteen. No, melkein sama asia. idk.

 

Eikä tämä talvi lopu

sunnuntai, kesäkuu 26th, 2016

 

sammutetaan-valot

 
lopu jo

 

Pimeydestä pimeyttä vastaan

sunnuntai, kesäkuu 19th, 2016

 

prrrldsdhiuksetyhyy

 

yhyy yhyy kärsivä taiteilijasielu-stereotypia on taas palannut mustan ja harmaan eri sävyissä