Archive for the ‘Maailmantuska’ Category

November blues

tiistai, marraskuu 28th, 2023

 

123

Nuorten hyvä elämä -projekti: Oma hyvä elämäni

sunnuntai, syyskuu 11th, 2022

 

 

1

23456 750px png789

 

(kuvakampanja ei ole enää voimassa)

Toimin siis keväällä 2022 kuvittajana poikkitieteellisessä, 20-29 vuotiaiden nuorten aikuisten elämää kartoittavassa tutkimusprojektissa. Toteutin projektiin erilaisia kuvituksia tutkimusaiheesta ja materiaalista. Tässä on projektin toinen sarjakuvatuotokseni, jossa kerron mitä hyvä elämä tarkoittaa itselleni. Toisen sarjakuvan voi käydä lukemassa osoitteesta https://www.nuortenhyvaelama.com/blogi/sarjakuva1. Lisää kuvituksia, sekä hankkeen tulokset löytyy heidän tutkimusraportistaan https://www.nuortenhyvaelama.com/julkaisut.

Olipa kiva päästä tekemään sarjakuvan kautta tutkimuskuvitusta! Tuntuu että tämä voisi olla jotakin mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä enemmänkin. :) Lisää taidetta ja sarjiksia ilmestyy nykyään enemmän taideinstaani @hyljeart.

 

Damaged goods

tiistai, heinäkuu 7th, 2020

 

gamaged

 

Kun nää padot murtuu

tiistai, maaliskuu 31st, 2020

 

vitunouluuuuu

 

Kauan eläköön Apatia

lauantai, helmikuu 16th, 2019

yhyybyyhkröntshouzutvika

Nuusamo

tiistai, kesäkuu 12th, 2018

 

huehueeböösönssdsd

 

All by mysealf

torstai, heinäkuu 6th, 2017

 

hylyketä

 

vautsivau! jumpe! kikkeliskuu! melkein kokonaan englanninkielinen postaus! onpas kansainvälinen olo!

oon varmaan kolme kertaa piirtäny sarjismuotoisia kuulumisia kesän ajalta ja oon halunnu piirtää muutenki hirveästi mutta en ees uskalla aatella kynän nostamista kun inho omista raapustuksista pukkaa jo päälle. äh.

tekstimuodossa nyt kuitenkin koska oon tylsä ja väsynyt ja valmis pakenemaan Alpeille viljelemään mandariineja: oon nauranut paljon ja innostunut hirveesti paitojen printtaamisesta ja juossut koirien mukana ja paijannut niitä niin että karvat pölisee mun uudelle paidalle jossa lukee ihan paikkaansapitävästi ”I only date feminists” mutta jota on silti jostain selittämättömästä syystä kuumottavaa pitää yllä junassa kun konduktööri tulee kysymään lippua ja keski-ikäiset miehet kulkee käytävällä ohi. enkä tiedä onko kovin femismin arvojen mukaista ostaa parin euron halpispaita vaateliikkeestä, joka käyttää usein naispuolisiin työntekijöihin kohdistuvaa riistotyövoimaa, sitä samaa jonka käskemänä joku onneton on loihtinut minun ylleni paidan jolla levittää tätä feminismin ilosanomaa. kotoa lähdettyäni minulla oli mukana kiva paita jota en tiedä pystynkö pitämään päällä, lukemattomia kirjoja ja kymmenen vuotta liian myöhään lausuttuja anteeksipyyntöjä.

oon käyny uimassa, koittanut pitää pään pinnalla enkä oo vielä hukkunut. kirjaimellisesti ja symbolisesti, koska siltä tää eläminen turhan usein tuntuu. hengitän yhä, en ole vielä hukkunut.

 

Miltä aamu teillä näyttää?

keskiviikko, toukokuu 24th, 2017

 

paskaa-huomenta

 

Roskia tuuleen

torstai, maaliskuu 2nd, 2017

 

ynf

 

Ystävänpäivän ajatuksia

lauantai, helmikuu 11th, 2017

 

kadonneetkolmesanaa

 

Olen jo pitkään halunnut tehdä merkinnän rakkaudesta. Siitä mitä se monelle on, siitä mitä se on toisille ollut. Siitä mitä se ei joillekin ole.

Rakkaus kuvataan usein pehmeänä turvasatamana, jonne omat tunteet voi pehmeästi kuljettaa. Mutta jos tuo satama on tuhottu tai sitä ei koskaan ollutkaan, muuttuu se nopeasti vaaralliseksi ja kivikkoiseksi karikoksi. Moni vene, jonka piti kestää väkevimmätkin tuulet ja kolhut, onkin uponnut sen rosoisiin kallioihin ja hajonnut pirstaileiksi sen mustaan syvyyteen. Sen jälkeen yksikään alus ei ole tarpeeksi tukeva lipuakseen matkaan. Eikä kukaan tahdo olla se epäonninen kapteeni, joka johdattaisi toisen aluksen sille tyvenelle, jonka on omin silmin nähnyt yltyvän kaiken nielaisevaksi myrskyksi.

On helppo verhoutua kyynisyyden kaapuun ja kääntää selkänsä kaikille niille, jotka tuota satamaa vielä etsivät. Koska jokainen vesille nouseva on tietämättään matkalla kohti tuhoaan. Koska jokainen aalto muistuttaa siitä kaaoksesta, josta itse on vaivoin selvinnyt. Koska jokainen perille asti päässyt purjehti kauemmas kuin minä.

Haluaisin löytää jotain, jonka loppua ei tarvitsisi odottaa.
Haluaisin oppia, miten luottaa enemmän kuin pelätä.
Haluaisin tietää, onko minussa vielä jotain, joka ei pelkää tulevansa rikotuksi. Joka uskaltaisi vielä astua veneeseen.