Kaamoksen kasvatti

(tai ohan toi linkki ollu tossa sivussa jo tovin mutta nyt haluan *mainostaa*)

hyvää syyslomaa ja niillä joilla ei sellaista ole, olkoon loppusyksy teille armelias ja säästäköön iltojen kasvava pimeys teidät suuremmilta sieluntuskilta ~

Ajatuksen tasolla oon miettiny tätä aika kauan, mutta nyt se on ihan paperilla.
Se vaikuttaa pieneltä muutokselta noinniinku teknisesti. Naps vaan maistraattiin hakemusta. Vaihtaahan monet ihmiset avioituessaankin sukunimen. Se on ok.

Mutta oli tää kuitenki yllättävän iso juttu. Nimeen totutaan ja kasvetaan kiinni. Sen muutos murtaa itsestäänselvät kuviot ja pakottaa ajattelemaan uudestaan. Se herättää kysymyksiä sekä itsessä että ympäristössä. Missä menee muistamattomuuden ja yrityksen puutteen raja? Mikä vika vanhassa? Katoavatko muistot minusta, kun niitä ei voi enää lokeroida unohdetun sanan taakse? Entä minä?

No en tietenkään. On silti erikoista, kuinka pyhäksi ja muuttumattomaksi vanhempien antama nimi koetaan. Se on teko, johon nimen saaja ei voi vaikuttaa. Kuten moni muukin syntyessä päätetty asia, on pitkälti säkästä kiinni kokeeko yksilö nimensä omakseen vai ei.

Ei siis pitäisi ihmetellä jos haluaa muuttaa itsestään jotain mihin ei lapsena voinut vaikuttaa.

Tajusin että nimi on ensisijaisesti muille ihmisille suunnattu konstruktio. Pari kertaa kysyttiin, onko identiteettikriisi. Öö ei, mutta vähän hämmästyttääkummastuttaa kun se tuntuu niin paljon sitä muille olevan. Mulle tää on just hyvä kiitos vain.

*

Kiitos kaikille jotka on tukeneet tässä. Vaikka satunnaisia soraääniä onkin kuulunut, on ollut ihanaa huomata miten ilahtuneet ja posiitiviset kommentit ovat ne hiljentäneet. Just nyt tuntuu että joku mun sisällä aina helähtää silleen pehmeästi,  kun joku kutsuu mua tai läsnäololistaan on korjattu uusi nimi. Herää melkein kysymys, miksen tehny tätä aiemmin. Nyt on oikein hyvä.

melkein kuukausi Oulua takana ja olo on oikein rattoisa :)

ja mun elämänlaatu on parantunut noin satakertaisesti kun tajusin että maidosta (myös kasvimaito käy mainiosti, allekirjoittanut testannut soijamaidolla), maissitärkkelyksestä ja vaniljasokerista saa hellalla kiehauttaessa tätä maailman helpointa ja elämän pelastavaa vanukasta. 1000% suosittelen.

no kyl se vähän haittaa :|

Osaan hienosti ajottaa nää viime tippaan ku pitäs lähtee jonnekki, tällä kertaa juhlimaan mm. tätä juttua

Ja tiiän että nyt on eessä kauhee asuntorumba, muuttokriisi, loppusiivous, opintotukiviidakko ja opintolainapohdinnat, läksiäiset, itkut ja identiteettikriisit mutta just nyt aion vaan fiilistellä sitä että pystyin saavuttamaan sen mitä halusin. Hyvä mie!

epämääräinen matkapäivis viime viikon jk-oulu- pääsykoerundilta

parasta oli aito leivinuuni, nurmikolla lepäävä sorsa, lämmin hiekka ja oulun hajanainen lähiöinfrastruktuuri. onneksi osaan improvisoida runoanalyysin lopun aika kiitettäväksi kokonaisuudeksi ja tulkita Google mapsia ainakin jotenkuten (?), kirjoitin äikästä E:n ja vain kaksi tomaattia oli homehtunut poissaollessani. oikein mainio seikkailuretki, näitä lisää.