Nyt on hyvä
Ajatuksen tasolla oon miettiny tätä aika kauan, mutta nyt se on ihan paperilla.
Se vaikuttaa pieneltä muutokselta noinniinku teknisesti. Naps vaan maistraattiin hakemusta. Vaihtaahan monet ihmiset avioituessaankin sukunimen. Se on ok.
Mutta oli tää kuitenki yllättävän iso juttu. Nimeen totutaan ja kasvetaan kiinni. Sen muutos murtaa itsestäänselvät kuviot ja pakottaa ajattelemaan uudestaan. Se herättää kysymyksiä sekä itsessä että ympäristössä. Missä menee muistamattomuuden ja yrityksen puutteen raja? Mikä vika vanhassa? Katoavatko muistot minusta, kun niitä ei voi enää lokeroida unohdetun sanan taakse? Entä minä?
No en tietenkään. On silti erikoista, kuinka pyhäksi ja muuttumattomaksi vanhempien antama nimi koetaan. Se on teko, johon nimen saaja ei voi vaikuttaa. Kuten moni muukin syntyessä päätetty asia, on pitkälti säkästä kiinni kokeeko yksilö nimensä omakseen vai ei.
Ei siis pitäisi ihmetellä jos haluaa muuttaa itsestään jotain mihin ei lapsena voinut vaikuttaa.
Tajusin että nimi on ensisijaisesti muille ihmisille suunnattu konstruktio. Pari kertaa kysyttiin, onko identiteettikriisi. Öö ei, mutta vähän hämmästyttääkummastuttaa kun se tuntuu niin paljon sitä muille olevan. Mulle tää on just hyvä kiitos vain.
*
Kiitos kaikille jotka on tukeneet tässä. Vaikka satunnaisia soraääniä onkin kuulunut, on ollut ihanaa huomata miten ilahtuneet ja posiitiviset kommentit ovat ne hiljentäneet. Just nyt tuntuu että joku mun sisällä aina helähtää silleen pehmeästi, kun joku kutsuu mua tai läsnäololistaan on korjattu uusi nimi. Herää melkein kysymys, miksen tehny tätä aiemmin. Nyt on oikein hyvä.
27.01.2017 - 10:27
Oon lukenut tän merkinnän jo aikaisemminkin, mutta nyt viimein havahduin kommentoimaan. Mun mielestä on älyttömän rohkeaa, että vaihdoit nimesi. Uusi nimi on kieltämättä todella nätti (ei sillä, että edellinenkään olisi ollut ikävä)!
Itsellänikin on ollut nimen vaihtaminen monta kertaa mielessä, nyt viime aikoina se kummittelee vielä enemmän. En tunne nimeä omakseni ja kun joku kutsuu, niin tuntuu, että ei se ole minun nimi. Ihan kuin olisin jotenkin ulkopuolinen siinä kutsumistilanteessa :’D Anteeksi avautuminen, tosi harvat oikeasti ymmärtää tätä nimiasiaa! Olen törmännyt nyt monta kertaa siihen, että ”nimi se vaan on”. Kuitenkin musta tuntuu, että nimi on aika iso osa ihmistä ja hänen identiteettiään. Mulla ei kuitenkaan ehkä ihan vielä oo rahkeita / rohkeutta muuttaa nimeäni, mutta maybe someday.
PS. Linkitin blogisi, mutta olen salaisesti stalkannut jo melkeinpä alusta asti. Toimin vähän viiveellä.
29.01.2017 - 22:54
Kiitoksia kovasti! En voi väittää ettenkö ois monta vuotta keränny rohkeutta asian toteuttamiseen ja oon iloinen, että sain asian viimein rykäistyä pois alta. Ois kuitenkin ollut vähän hölmöä säilyttää koko elämänsä jotain, mitä ei koe omakseen.
Toi ’se on vaan nimi’- argumentti kuulostaa niin tutulta! Toisaalta sitä voi käyttää myös toisinpäin; jos se on vain nimi, ei kai sen vaihtamisenkaan pitäisi niin suuri asia olla?
Tsemppii ja jaksamista nimipohdiskeluun!
PPS. Kiva kuulla, minäkin olen stalkannut sinun tuotantoasi jo useamman vuoden :3