Kesästä
Jotenkin tuntuu, että sekä kaikki kivoimmat että kauheimmat asiat tapahtuu aina kesäisin.
Usein kuitenkin saan ihan itse itseni pettymään, kun odotukset ja suunnitelmat kipuaa ihan uusiin sfääreihin lumien sulaessa ja sit tuun usein rytinällä alas niistä haaveiden pilvilinnoista.
Pessimisti ei pety jne., mutta ois kiva yks vuodenaika pyhittää ihan puhtaalle, luonnonlapsimaiselle optimismille ja kietoa kukkaseppeleitä keskiyön auringossa, niin ettei tarvis koko ajan odottaa ja ahdistua milloin se aurinko taas painuu mailleen.
Oon kai liian vaativa kesäihminen. Tai liian intohimoinen sen suhteen. No, melkein sama asia. idk.
15.07.2016 - 10:38
About samoissa tunnelmissa.
Itekkin jotenkin toivoin että kesä ois aivan ihana, piirtelisin pihalla, nauttisin säästä ja kaikkee muuta mukavaa, mutta puoli kesää menny sit itkiessä ja epätoivossa. Melki tekis välillä mieli ruveta itkemään kun kesä on tuntunu menevän täyttä vauhtia ohi ja en koe päässeeni siihen pisteeseen että vaakakupissa se onnellisuuden puoli olisi niin täysi kuin toivoin verrattuna sit siihen vastapuoleen.
En oikein ite osaa sanoa sen kummempia lohdun sanoi muuta kui että koetetaan me kumpainenkin selviytyä.
16.07.2016 - 18:16
Joo, jotenki tähän vuodenaikaan lyödään niin paljon odotuksia kun ihmiset lähtee lomalle ja auringonvalo saa sellasen aa kesän lapsi mä oon- hypen päälle ja sit siihen alkaa itekkin uskoa vaikka periaatteessa se on vaan pari kuukautta valoisampaa aikaa vuodesta.
Mulla kans toistuva kaamosmasennus on aika selkeä syy miks aina toivois että kesällä kaikki ois kivasti kun talvestakaan ei voi juuri nauttia. Tää kesä on ollut no joo, ihan okei kai, mutta lähinnä ne ikävät flashbackit aikasemmista kummittelee mielessä eikä anna hirveesti toivoa siitä että tämä tai seuraava vois olla kenties parempi.
Muttajoo, koitetaan pitää ittemme koossa ja nauttia näistä lämpimistä päivistä siinä määrin missä voidaan :-)